VIRALLINEN NIMI	Erilan Vilma	ROTU	suomenhevonen	KASVATTAJA	Noora Mäkeläinen FIN
LEMPINIMI	Vilma, Virma	VÄRI	rautias	OMISTAJA	Sanni S.
SYNTYMÄPÄIVÄ + IKÄ	29.06.2006	SÄKÄ	154 cm	KOTITALLI	Cecilié Stud
SUKUPUOLI	tamma	MERKIT	-	REKISTERINUMERO	VH-28376

YLA3-palkittu syyskuun tilaisuudessa 2007 pistein 103
KRJ III-palkittu joulukuun ylimääräisessä tilaisuudessa 2007 pistein 66
SLA I-palkittu joulukuun tilaisuudessa 2007 pistein 97

VILMA ON PUHDASTA KULTAA. Vilma edustaa ainakin luonteeltaan selvästi rotunsa parhaimmistoa. Tamman yhteistyötaidot, reilu ja rauhallinen käytös ja selkeä nöyryys tekevät tästä suomenhevosesta kultaisen suomenhevosen - juuri sellaisen, joksi olet aina suomenhevosen kuvitellut. Mistä sitten tällaisen kultakimpaleen löysin?

Vilman löysin erään suomalaisen hevoslehden myyntipalstalta. Olen ennen epäröinyt lehti-ilmoituksiin vastatessani, mutta tämä ilmoitus herätti niin ulkoasultaan kuin tiedoiltaankin mielenkiintoni, ja päätin tarttua puhelimeen. Viikon kuluttua puhelusta kävin katsomassa tammaa, joka oli peruskoulutuksensa loppuvaiheilla. Jo koeratsastuksessa selvisi, miten upeasti tämä tamma liikkuu.

Ratsastaessa Vilma on puhdasta kultaa - niin kotona kuin kilpakentilläkin. Ratsastajan ja neidin yhteistyön ollessa saumatonta pääsevät tamman rauhallinen ote ja nöyryys kunniaansa. Tämä on suomenhevosta parhaimmillaan - Vilma - joka ratsastajan luottoratsu, joka taitavan ratsastajan käsissä taipuu vaativiinkin kuvioihin ja osaa antaa itsestään paljon. Vilman askellajit ovat mallikkaat, ja apujen ja pidätteiden käyttöön Vilma reagoi erittäin nopeasti ja herkästi, pienin ottein. Tässä huomataan laadukkaan kasvatustyön tulokset - kiitokset siitä kuuluvat Noora Mäkelälle. Kovaotteiselle ratsastajalle Vilmaa ei saa päästää missään tapauksessa ratsastettavaksi ilman ohjeistusta, sillä neiti on tottelevaisuudestaan ja nöyryydestään huolimatta hieman herkkä suustaan. Jos Vilmaa ei osata kunnioittaa, ei tamma myöskään osoita kunnioitusta ratsastajalleen ja saattaa hermostua pahemman kerran. Kun tamman motiivit ymmärtää, ymmärtää myös samalla, miten neitokaista kuuluu kohdella. Kouluratsastuskentiltä ovat Vilman vanhemmat, ja sinne Vilmakin selvästi kuuluu. Neidiltä ei löydy estetykille kuuluvaa intoa päästä radalle, vaan sitäkin enemmän keskittymiskykyä suoritukseen ja ratsastajan kuuntelemiseen. Parhaana päivänä kentällä näyttää siltä, kuin Vilma tottelisi ilman apuja.

Talliin viedessä Vilma on oma, rauhallinen itsensä. Taluttaessa tamma käyttäytyy erittäin kauniisti, eikä ainuttakaan karkausyritystä ole koettu. Tallin asukkaana neiti on hiljaisimmasta päästä, ja on tosissaan omissa oloissaan karsinassaan. Uusia naapureita neiti katselee hetken uteliaana, mutta vetäytyy sitten taas omaan takanurkkaukseensa. Ruokinta-aikaan Vilma on tietysti ruoan perään, mutta on hyvin hiljainen ja odottaa omaa vuoroaan kärsivällisemmin kuin monet muut. Karsinaan tullessa tulee ehdottomasti ilmoittaa tulostaan, sillä muuten vastassa saattaa olla hyvinkin vihainen ja säikähtänyt neiti. Kun tulee rauhassa ja puhelee tammalle, herää Vilman mielenkiinto tulijaa kohtaan ja neiti tulee vastaan ovelle. Hoitotoimenpiteet sujuvat unelman tavalla - harjauksen aikana Vilma torkahtelee välillä selkeästi nauttien, varsinkin kumisuan kohdalla. Kiinnittäminen ei tule tallissa kuuloonkaan, sillä silloin ovat maailmankirjat sekaisin, jos Vilma lähtee pyörimään hoidon aikana. Tällaisesta käytöksestä tulee ehdottomasti ilmoittaa minulle, sillä silloin tammalla täytyy olla jotain huonosti. Neidin kaviot ovat kevyet nostaa, sillä Vilma kannattelee niitä itse mielellään, ja on kärsivällinen puhdistusoperaation ajan. Myös vesipesusta neiti nauttii. Kesäaikaan on kiva hoitaa tamma ulkona puomilla, kun ei ole liian kuuma. Vilmalla kun tuntuu olevan enemmän puhtia sitten jälkeenpäin lähteä ratsastamaan - varsinkin maastoon treenaamaan kouluratsastuskuvioita.

Maastoratsastuksen puolella Vilma nauttii vapaasta olostaan. Kun ei olla kentällä, Vilma tietää, että ollaan vähän viihteen puolella, ja uskaltaa ottaa vähän rempseämmin, kuitenkin kuunnellen edelleen tarkasti ja herkästi ratsastajaa. Maastoteillä Vilmalla on hienoa mennä, kun tuntee ratsukon välisen yhteyden ja pystyy jo melkein pelkällä painolla ohjaamaan neitiä.

Tarhaillessa Vilma on rauhallinen ja tulee aina kurattomana takaisin talliin. Samassa tarhassa saa olla muitakin hevosia, sillä Vilma ei ole kovinkaan aktiivinen laumassa, vaan on mielellään se passiivinen lauman jäsen - eli on rauhassa omissa oloissaan. Myös laitumella toistuu sama.

Eläinlääkärin vieraillessa Vilma on kumman rauhallinen, vaikka useat hevoset säikkyvät eläinlääkärin vierasta ja steriiliä tuoksua. Oli kyseessä sitten madotus tai rutiinitarkastus, ei neiti hätkähdäkään - toimenpiteiden jälkeen Vilma sitten heräilee torkuilta ja nostaa päänsä virkeänä pystyyn, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kengittäjän kanssa toiminta on täysin sama.

Traileriin viedessä neiti ei helposta hätkähdä - vaikka trailerin silta vähän paukkuisikin, kävelee Vilma rauhassa sisään autoon. Vanhasta tottumuksesta kaikki menee hyvin kuljetettaessa, kunhan matka ei ole äärettömän pitkä ja heinää on reilusti saatavilla. Itse kilpailupaikalla Vilma ei häkelly suuresta ihmisvilinästä tai tuntemattomista hevosista, vaan on aika välinpitämätön ja keskittyy itse suoritukseen sitäkin enemmän. Parhaimmillaan ratsukon yhteistyö yltää ykkössuoritukseen, ja silloin ei voi muuta kuin kiittää Vilmaa.

KILPAILU-URA Kilpailukokemuksistani voit lukea täältä.
Vilman koulutustaso on tällä hetkellä he B / 90 / 80. Neiti on aluetason kouluratsu.

     

     

Kuvien ottaja ei halua nimeään mainittavan - kopiointi ehdottomasti kielletty!

MIÄPÄS PERIYDYNKI HIENOSTA SUVUSTA! Vilman isä, Hokkeri, on Vilman kasvattajan Noora Mäkeläisen ykköskouluratsu. Parivaljakko on mm. voittanut v. 2006 kouluratsastuksen mestaruusluokan suomenhevosille järjestetyssä kilpailussa, ja onkin Suomen sisällä varsin tunnettu pari. Mestaruuden lisäksi ratsukolta löytyy 25 sijoitusta, 9 ensimmäistä sijaa Suomen sisällä järjestetyistä kilpailuista. Hokkeri on 158 cm korkea rautias suomiherra, hyvin komea sellainen, jonka varsasta moni suomenhevoskasvattaja on saanut haaveilla. Rungoltaan Hokkeri on kunnon ratsutyyppiä ja täyttää loistavasti ratsutyypin suomenhevosen rakennevaatimukset: ryhdikäs, pitkäkaulainen, ei kovin pitkärunkoinen, pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä. Luonteeltaan Hokkeri on perusrauhallinen ja erittäin yhteistyökykyinen. Tämän ykköspalkinnolla kantakirjatun oriin vanhemmat ovat myös koulupainotteisia, yhteensä 25 sijoitusta aluekilpailuista napanneita Itä-Suomalaisia. Kuulopuheiden mukaan juuri Tähti-Tyttö on periyttänyt loistavat piirteensä eteenpäin, ja tämän voi huomata myös kantakirjauspalkinnosta II.

Vilman emä taas, Vilke-Veera, on vähemmän tunnettu luottoratsu kotitallillaan Noora Mäkeläisen luona. Kilpakenttiä vain vähän kiertänyt Veera on ollut jo vuosia ahkerassa ratsastuskoulukäytössä, ja on niin pienten kuin suurienkin ratsastajien suosikki. Vaikka Veera tulee myös lasten kanssa toimeen ja toimii rehellisenä ja luotettavana ratsuna, ei se tarkoita sitä, etteikö tammasta haastetta olisi. Kun vähän kokeneempi ratsastaja ottaa ohjat, saa Veerastakin paljon irti. Ratsutyypin suomenhevosen rakennevaatimukset Veera täyttää hyvin. Veeran vanhemmat, Kehveli ja Pirske, olivat aikanaan kuuluisia kouluratsastuskentillä tekemistään suorituksista. Eipä siis ihme, että Veeraltakin niitä taitoja on löytynyt. (Psst. Veeran 10:stä kouluratsastuskilpailusta luokassa he A sijoituksia on upeat 7 - ei ollenkaan huonosti, sillä voittoja niistä on kuusi!) Kantakirjauspalkintoja suvusta löytyy Kehveliltä, kolmospalkinto - aikoinaan tuloksesta oltiin hämmästyneitä, sillä oriin uskottiin olleen vähintään II-tasoa. Tuomareiden puolueellisuutta ei ikinä selvitetty.

VILMA          sh-t, 154 cm	Hokkeri sh-o, 158 cm, KTK-I	Menijä sh-o, 155 cm
		Tähti-Tyttö sh-t, 159 cm, KTK-II
	Vilke-Veera sh-t, 151 cm	Kehveli sh-o, 152 cm, KTK-III
		Pirske sh-t, 154 cm

JÄLKIKASVU
Vilma saa elämänsä aikana erittäin harkitusti jälkeläisiä.

08.07.2007 t. Sannin Adalmiina (i. AGH Tuulenpuuska)
06.08.2007 t. Sannin Utunuttu (i. Rokkipoika)
07.09.2007 t. Sannin Virma (i. Rokkipoika)
18.09.2007 t. Sannin Rokkimimmi (i. Rokkipoika)
01.10.2007 t. Sannin Ella (i. Rokkipoika)
02.11.2007 o. Sannin Hurumuru (i. Kivisen Hurmuri)
20.11.2007 o. Sannin Hessu (i. Kivisen Hurmuri)

KUULUMISIA
08.07.2007 - Vilma sai tänään ensimmäisen varsansa aikaisin aamulla. Kaunis tammavarsa nimettiin Aadaksi ja Vilma on ollut oikein polleana upeasta pikkuisestaan. Odotamme innolla Aadan kasvua ja kehitystä upeaksi kouluhevoseksi!

06.08.2007 - Vilman toinen varsa. Oi. Joka ikinen varsa, jonka olen kasvattanut, on aina jollakin tavalla erityinen, mutta Utunuttu kosketti minua ja huomatakseni myös Vilmaa todella. Vilma hoiti homman kotiin todella hienosti ja koko Cecilié saa olla neidistä ylpeä!

14.08.2007 - Neidin kilpailu-ura on lähtenyt upeasti käyntiin, nyt jo on kalenterissa 10 sijoitusta. Nyt suunnitellaan neidin tulevaisuutta - tähtäimessä on ehdottomasti KRJ-laatis ja YLA. Vilma on kyllä todellinen kultakimpale, sen huomaa joka päivä - upea tamma, upeat tavat, upeaa yhteistyötä.

20.09.2007 - Vilmalla alkaa jo olla KRJ-laatis lähellä, enää ei tarvita montaa sijoitusta, jotta saadaan maksimipisteet! Lisäksi ilmoitin tamman tänään YLA-laatuarvosteluun, toivotaan siis menestystä. VRL'on sivuille on KRJ-rankingpisteitä muuten kerääntynyt jo upeat 171 pistettä, pitää olla ylpeä. <3

Sivuilla esitelty hevonen on virtuaalihevonen ja täysin mielikuvituksen tuotetta. Hevosen tiedot eivät liity mitenkään mahdollisiin kuviin, ja kaikki yhtäläisyydet oikeisiin hevosiin ovat puhdasta sattumaa. What is this?