Captain Dulcinea - VH06-007-5293 - virtuaalihevonen

Synt. 09.04.2009, ikä   22.7v
keltahallakko, 73-senttinen falabellatamma
kasv. Mary / Raven ratsutila, om. Shia Stables
entinen omistaja Break / Jolene

Ajokoulutus, taso noviisi + agility.
Ikääntyy 50 IRL-päivässä virtuaalivuoden.

© Bob Langrish - thank you!

Varsinainen prinsessa!

"Tuikkaat suukon hoitohevosesi turvalle ennen kuin poistut sen karsinasta ja taiteilet syliisi kerralla sekä satulan, suitset, että harjakorin jalkasuojineen. Näkyvyys pinon takaa on heikohko, mutta tunnet tallin sen verran hyvin, että voisit kävellä vaikka silmät ummessa sen lävitse törmäämättä silti mihinkään. Tai no melkein, sillä olit unohtanut ottaa huomioon tallin kauhukaksikon. Juuri kun olit pääsemässä varustehuoneen ovelle talliin säntää räksyttävä siperianhuskynpentu, ajaen takaa jotain pientä ja kellertävää otusta. Samassa tuo pikkuinen poni pyyhältää jalkoihisi koiranpentu perässään, niin että horjahdat taaksepäin, ja jatkaa matkaansa samantien ulos tallin toisesta ovesta. Ehdit juuri huokaista syvään helpotuksesta, kun tasapainosi pitikin, mutta samantien kaksikko palaa takaisin ja tällä kertaa et onnistu pysymään tasapainossa vaan kompastut taaksepäin ja kaadut suoraan heinäkasaan jalat solmussa koiranpennun ja ponitamman ympärillä. Yskien ja olkia päältäsi haroen kömmit esiin heinäkasasta, tavarat ympäriinsä levinneinä ja jalkopäästäsi sinua katselee kaksi otusta pää uteliaasti vinossa, ilmeet sen näköisenä kuin ne olisivat ihmetelleet sitä, mitä ihmettä ihminen mahtoi nyt touhuta? Koiranpentu läähättää ja nuolaisee vierellään seisovan, keltahallakon falabellan turpaa, saaden sen nyrpistämään turpaansa korvat hörössä, etkä voi olla virnistämättä, vaikka tiedät, että kaksikko ansaitsisi torut."

Captain Dulcinea, tuo pienenpieni, mutta erittäin vaarallinen, ylisuloinen olento, joka varasti sydämeni nopeammin kuin ehdin tajutakaan. Etsiskelin Joleneen tuohon aikaan pääosin työhevosia, joita löysinkin esimerkiksi juuri Maryn Ratsutilalta. Kuinka siis päädyin ostamaan samaiselta tilalta pienenpienen falabellan vaikka etsiskelin jättikokoista clydesdalenhevosta? En oikeastaan edes tiedä mitä tapahtui; minä vain satuin näkemään Ciaran ja ihastuin aivan totaalisesti tähän pikkutammaan. Ja kun vielä kuulin Ciaran olevan kotia vailla, enhän minä mitään mahtanut, vaan minun oli pakko tehdä tarjous tästä pikkuotuksesta, joka sulatti sydämeni täysin. Joten kuljetusautoon ei noussutkaan pelkästään se kaipaamani clydesdalenhevonen, vaan jytkylän perässä sipsutti myös pikkuruinen Ciara; siinä riitti talliväellä katsottavaa kun ensin kuljetusautosta ilmestyi jättiläiskokoinen ori ja heti perään mahdottoman pienikokoinen hallakkotamma, joka näytti suorastaan huvittavan pikkuruiselta verrattuna jykevään matkaseuralaiseensa. Falabella kuitenkin löysi paikkansa Jolenesta ongelmattomasti; tamma oli heti kuin kotonaan ja koko talliväki onkin jo aivan suloisen Ciaran lumoissa. Puhumattakaan turisteista ja lapsista, jotka jaksavat lakkaamatta ihastella söpöä pikkutammaa, - Ciara onkin eräänlainen Jolenen maskotti, oikea lemmikki.

Ciara on ehkä pienikokoinen, mutta toisaalta myös oikein pippurinen ja pirtsakka neiti, - koko ei kerro kaikkea. Luonteikkaaksikin Ciaraa voisi kutsua, sillä päältäpäin tamma on todella kiltin näköinen, mutta sisimmästä tältäkin löytyy oikea villihevosen luonne. Ciara on kujeilevainen ja vähän turhankin nokkela tapaus, sekä kaikenlisäksi oikea mestari karkailemaan sekä laitumelta että karsinastaan. Heti kun ovi vaan vähänkin raottuu, niin Ciara pujahtaa heti pakosalle. Mutta toisaalta ihmisen kanssa osataan myös olla oikein nöyränä ja esittää viatonta, jos satutaan jäämään kiinni pahanteosta. Oikein suloinen katse noista tummista nappisilmistä, niin johan siinä tiukimmankin hoitajan ilme heltyy. Puolet ajasta Ciara kuljeksiikin tallikäytävällä itsekseen kiusaamassa hoitajia ja lajitovereitaan; tyttö kun tunkee heti karsinastaan ulos, kun vain saa siihen mahdollisuuden, joten ei tuota aina jaksa olla hätistelemässä takaisin karsinaansa. Sitä paitsi Ciara seurailee mielellään ihmistä aivan kuin innokas koiranpentu, vaikkakin tämä otus on enemmänkin herkkujen ja rapsutusten perässä kuin minkään muun. Pihallakin tamma kuljeksii ihmisten mukana ja touhuilee omiaan, viihtyen myös kartanon puutarhassa laiduntamassa. Kaikenlisäksi tallipojat opettivat Ciaran tottelemaan vihellystä; vislatessa pikkutamma ravaa luokse innokkain askelin, koska on tottunut saamaan tuolloin aina herkun kiitoksena tottelevaisuudestaan. Näin ollen neiti on kyllä varsin helppo napata tarvittaessa kiinni; pihapiiristä Ciara harvemmin poistuu ja lajitovereidensa seuraa kaivatessaan tamma pujahtaa silloin tällöin laitumenkin puolelle aidanraosta edestakaisin kulkien. Lajitovereiden seurassa Ciara on tosin melko pomottelevainen; pikkuruinen tamma kyllä pistää isotkin hevoset järjestykseen eikä suostukaan ihan noin vain alistumaan. Kaikeksi onneksi Ciara ei myöskään ole pahemmin orien perään, joten vahinkovarsoja ei tarvitse pelätä, - toki kiima-aikanaan tammaa on pidettävä visusti silmällä ja mieluusti myös lukkojen takana, ettei neiti vain harhaudu orilaitumen puolelle seikkailemaan. Siinä saattaisi nimittäin syntyä melkoinen sekasorto oripoikien kesken, kun kaikki rupeaisivat kilpailemaan siitä kuka saa hurmata Ciaran itselleen. Vaikka Ciara onkin laitumella melkoinen äkäpussi, niin heti kun ihminen ilmestyy näköpiiriin, Ciara muuttuu hyytelöksi ja on heti tuttavallinen, sekä ystävällinen. Siitä pahis-Ciarasta ei näy enää jälkeäkään (paitsi jos joku laumatovereista yrittää varastaa hänen hoitajansa huomion, niin kyllä siinä silloin vingahdellaan ja kohotellaan takasta varoittavasti korvat luimussa mokomalle häirikölle). Ja koska Ciara on tottunut kulkemaan vapaana, ihan omia teitään, ei tamma oikein siksi pidä taluttamisesta, - Ciara yrittää puolet ajasta mennä ihan omia teitään eikä kuuntele oikein yhtään.

Hoidettaessa Ciara on oikein mukava tapaus, joskin tamma täytyy sitaista kiinni pakostakin, - pikkutamma kun ei muuten malta pysyä paikoillaan vaan hyörii karsinassaan kuin yli-innokas koiranpentu. Ja toisekseen et voi edes raottaa karsinanovea ilman, etteikö Ciara olisi jo livahtamassa karsinastaan karkuteille. Mutta kun neidin sitaisee kiinni, niin mitään ongelmia ei ilmene, - tosin Ciara kyllä tykkää näperrellä riimunnaruaan siihen malliin, että neiti vielä jonain päivänä onnistuukin avaamaan sen riimunnarunsolmun. Ciara on kuitenkin kiltti hoidettava, neiti pitää harjauksesta eikä kiukuttele turhaan. Joskin joskus Ciara heittäytyy vähän prinsessaksi ja kivahtelee, jos tammaa sattuu nykäisemään harjasta liian kovasti sen takkuja selvitellessään. Kaviot kuitenkin nousevat nätisti "nosta"-käskystä (ja jos ei, niin kyllä sen kavion saa sieltä maasta ylös kammettua, - siihen ei paljoakaan voimaa tarvita, Ciarahan ei paina tuskin mitään verrattuna tavallisiin leikkikavereihimme). Ciara ei kuitenkaan häiritse hoitajaansa turhanpäiten, vaikka hellyydenkipeäksi voikin joskus heittäytyä. Aamuruokien kanssa Ciara on ovenpaukuttaja, mutta heti kun ihminen ilmestyy näköpiiriin, niin tamma muuttuu kertalaakista oikeaksi herranenkeliksi viattomine katseineen. Jos Ciara kuitenkin tekee jotain "ei hyväksyttyä", niin pieni toruminen on paikallaan, ettei tammasta tule ihan mahdottoman kuriton.

Ciarahan ei ratsastuskäyttöön sovellu, mutta pieniä minikärryjä neiti vetää kyllä perässään, - ja helppo tamma onkin valjastaa. Ciara tekee mielellään töitä, sen verran virkeä ja energinen luonne kun on.

Ciaralla on nätit, tammamaiset liikkeet, vaikkakin joskin ponimaiseen tapaan lyhyehköt ja töpöttävät askeleet. Kärryjen edessä Ciara on pelkästään suloinen näky, vaikka ryhdikkäästi ja innoissaan kärryjä vetääkin. Pikkuruinen ponitamma vaan jaksaa hymyilyttää ja sulostuttaa pelkällä olemuksellaan. Neiti on varsin taipuisa ja ketterä tapaus, Ciara kyllä mahtuu livahtamaan pienimmästäkin rakosesta. Ciara toimii ajaessa kaikille, kunhan ajajan otteet ovat hellät eikä ohjasote ole liian tiukka. Energiaa löytyy, mutta Ciara pysyy silti hienosti käsissä eikä käy liian hankalaksi, vaikka muutama pukki voikin joskus kesken suorituksen lentää. Ciara on nopea ja innokas oppimaan uutta, eikä vanhankaan parantelu tuota minkäänlaisia ongelmia. Kärryjen edessä Ciara on kaikenkaikkiaan kuuliainen ja reipas, ahkera tapaus. Parivaljakossa Ciara ei kuitenkaan toimi, tamma ei ole kovinkaan hyvä tekemään yhteistyötä muiden otusten kanssa.

Myös agilityradat ovat Ciaran mieleen, - siinähän tamma talutetaan tai juoksutetaan tietynlaisen esteradan läpi (vähän niinkuin koirien agilityssä). Ciara tosiaan rakastaa kaikenlaista pikkupuuhaa, jossa tamma saa mennä reippaasti ja kokeilla kaikkea uutta. Pienet esteet ylittyvät oikein mallikkaasti ja pujottelukin sujuu, kunhan taluttaja vain hoksaa ohjata Ciaraa tammaa riittävän päättäväisesti, ettei tamma lähde sooloilemaan omille teilleen. Ja koska agilityradoilla Ciara tottuu kaikenlaisiin esteisiin ja liehuviin lippuihin, ei tamma säpsy maastossakaan mitään vaan katselee vain uteliaasti ympärilleen. Itseasiassa Ciara on vähän turhankin peloton, tamma ei aina tajua varoa silloin kuin oikeasti pitäisi olla varuillaan, - liikenteenkin seassa Ciara on parasta pitää suurinpiirtein sylissä, ettei neiti vaan syöksähdä autojen alle "leikkiessään". Mutta Ciaran kanssa on todella mukava puuhailla ja tehdä hommia, tamma kun on niin utelias ja reipas luonne.

Kuljetuskoppiin Ciara ei kovinkaan mielellään mene, vaan tammaa saa houkutella ja lahjoa ihan ajan kanssa, jotta Ciaran saa menemään sisälle. Kilpailuissa Ciara on kuitenkin yllättävän rauhallinen; toki tamma on utelias ja katselee ympärilleen, muttei tunnu muuten stressaavan tilanteesta lainkaan vaan on täysin oma itsensä radallakin.

Ciara pitää uimisesta oikein paljon, mutta pesukarsinassa neiti mielellään kiukuttelee, vaikka vettä itsessään aristelekaan missään muodossa. Ciara ei pidä vesiletkusta, eikä shampoosta, vaan tykkää usein nykäistä vesiletkun hoitajan sormista ja suunnata vesisuihkun kostona suoraan hoitajan niskaan (kyllä, tamma on tosiaan huomannut tämän keinon erittäin toimivaksi). Joten kannattaa olla varuillaan se vesiletkun kanssa.
Muita eläimiä Ciara ei aristele lainkaan, eritoten koirien kanssa pikkutamma pelautuu mielellään. Kengittäjän kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta eläinlääkäristä prinsessa-Ciara ei perusta. Eritoten piikitysten jälkeen tamma on niin loukkaantunut, että tuota saa lahjoa useammallakin omenalla ennenkuin Ciara antaa anteeksi tämän häväistyksen.

Kiitos luonteesta entiselle omistajalle Breakille!

Sukutaulu ja sukuselvitys

i. Captain Nemo	ii. Tail Spin (EVM)
	ie. Flagrant Delit (EVM)
e. Dutchess	ei. Merrylegs (EVM)
	ee. Emma Lee (EVM)

Isä, Captain Nemo (2006 - ), on todella näyttävännäköinen pikkuponi, 71 sentin säkäkorkeudella ja kirjavalla karvalla komistettuna. Luonteeltaan Nemo on yllättävän orimainen ja tarvittaessa omapäinen falabellaori, joka todistaa todeksi väittämän, että se pieninkin voi todella olla varsin pippurinen - suorastaan extramaustettu. Energinen pikkuherra on nopea oppimaan uusia kujeita, eikä Nemon kanssa elellessä tulekaan yhtään tylsää päivää vastaan. Nemohan on nähnyt maailmaa runsain mitoin; onpa tuo ollut niin maskotti- kuin sirkusponikin! Nykyisin poniherra kuitenkin loistaa valjakkoajon parissa, erittäin hyvin Nemo onkin sijoittunut jopa vaativissa luokissa.

Emä, Dutchess (2007 - ), on 72 senttinen falabellatamma, joka on menestynyt e r i t t ä i n hienosti eritoten valjakkoajossa (taso 4), mutta myös esteillä ja koulussa. Ikävä kyllä Dutchessin omat sivut ovat kadonneet bittiavaruuteen.

Kiitos sukuselvityksestä entiselle omistajalle Breakille!