Dóttie Fréia - VH06-099-8201 - virtuaalihevonen

Synt. 20.08.2008, ikä   22.8v
rautias, 165-senttinen schwarzwaldinrautias-tamma
kasv. Fréia Stables (evm), om. Shia Stables
entiset omistajat Essi K. / Agapito Ranch ja Break / Jolene

Koulutus työhevoseksi. Painotus käyttöluokissa.
Ikääntyy 60 IRL-päivässä virtuaalivuoden.

Ei jätä koskaan pulaan

"Hyräilet radiosta kuuluvan biisin tahdissa, kun yht'äkkiä autosi yskähtää ja alkaa pitämään outoa ääntä. Häkeltyneenä hidastat ja ohjaat sivuun - viime hetkellä, sillä nyt autosi sammuu, aivan itsestään. Yrität käynnistää autoasi uudelleen, mutta moottori vain säksättää, eikä starttaaminen onnistu. Kymmenennen yrityksen jälkeen huokaat turhautuneesti ja lyöt hanskat tiskiin, ei kai tässä auttanut muu kuin yrittää soittaa apua. Mutta kuten sinun tuuriisi kuuluu, puhelimestasi on loppunut akku, eikä sinulla ole tietoakaan lähimmästä huoltoasemasta. Muita autojakaan ei vaikuta kulkevan ohitse, joten päätät lähteä etsimään josko lähitaloista löytyisi apua. Jonkin aikaa käveltyäsi kuulet soran narskuntaa ja mutkan takaa sinua vastaan tallustaa suurin koskaan näkemäsi hevonen, joka saa sinut hetkeksi hiljenemään kunnioituksesta. Vasta tajuntaasi tunkeutuva tytön ääni saa sinut heräämään horroksestasi ja kohottamaan katseesi pysähtyneestä, korviaan höristelevästä otuksesta sen selässä istuvaan tyttöön, joka hymyilee sinulle leveästi ja kysyy tarvitsetko apua. Mietit huomaako sen sinusta niin selkeästi päällepäin, mutta puhkeat itsekin helpottuneeseen hymyyn ja soperrat jotain rikkimenneestä autostasi, huoltoasemasta ja siitä, että pitäisi soittaa hinausauto paikalle. Tyttö lupaa auttaa, mutta puhuttuaan hetken aikaa puhelimessa ilmoittaa hinausauton pääsevän paikalle vasta tunnin päästä. Manaat ääneen tuuriasi, mutta yllätyt kun tyttö tarjoutuu katsomaan voisiko hän hevosineen auttaa sinua. Häkeltyneenä sopertelet jotain kieltävää vastaukseksi, sillä et ollut varma halusitko isoa hevosta pienen autosi lähelle, vaikka suuri tamma ystävälliseltä näyttääkin. Mutta tyttö ei ota sanojasi kuuleviin korviinsa, vaan käy reippaasti työhön ja hetken päästä tajuat tosiaan katsovasi kuinka suuri tamma seisoo parin metrin päässä autostasi, siihen valjastettuna auton takakontista löytyneiden köysien avulla. Ensin et tiedä pitäisikö sinun tyystin kieltäytyä koko hommasta, mutta suuren tamman katsellessa sinua ystävällisin silmin, uskaltaudut vähän silittämäänkin tuota ja jostain kumman syystä tunnet saavasi itsevarmuutta ja ajattelet, että mitäs tuosta, kannattaahan sitä aina yrittää, vai mitä? Istuudut autoosi ohjaamaan, vaikka yhä ajatuksissasi kytee ajatus siitä, että tuskinpa tamma jaksaa edes liikuttaa pientä autoasi, vaikka suurikokoinen itse onkin. Mutta todentotta, hetken päästä autosi lähtee vyörymään pikkuhiljaa eteenpäin suuren tamman vetämänä ja ratsastajansa taluttamana, etkä voi kuin hymyillä näylle. Hevoset eivät sittenkään tainneet ollakaan hullumpia eläimiä, vaikka toista olitkin tietämättömyyttäsi erehtynyt olettamaan."

Kun ilmoitin HT'n sivuilla etsiväni Joleneen työhevostammaa, vastausta ei tarvinnut odotella pitkään Essi K.'n ottaessa minuun yhteyttä. Hän tarjosi kotia parille myyntiin pistämälleni Jolenelaiselle, mutta esitteli myös kirjavan joukon myynnissä olevia työhevosiaan. Ja niistähän silmiini osui ensimmäisenä tämä minulle hyvinkin uutta ja erikoista rotua edustava Dóttie Fréia aka Della. Rauhallinen ja sävyisä, mutta myös riittävän eloisa tamma sai minut heti ihastumaan itseensä sekä luonteellaan että suorastaan kauniilla liinakon ulkonäöllään, joten en voinut todeta muuta kuin, että Della oli juuri sellainen, mitä olin etsinytkin. Täydellinen löytö. Voisikin puhua eräänlaisesta vaihtokaupasta - meiltä läksi pari Jolenelaista Agapito Ranchiin ja tilalle saimme tämän ihastuttavan työhevostammamme, Dóttie Fréian.

Della on aivan mahtava persoona, hyväntuulinen, eloisa, mutta samalla silti rauhallinen ja sävyisä. Kenen tahansa käsiteltävissä, aloittelijankin, näin yksinkertaisesti sanottuna. Mikään solakka puoliverinen tai kuumaverinen kilparatsuhan tämä rouva ei todellakaan ole, mutta todella passeli harrasteratsu sille, joka haluaa vain nauttia hevosen kanssa yhdessäolosta ja kaipaa itselleen lojaalia ystävää, joka ei todellakaan jätä koskaan pulaan tai petä luottamusta. Dellaan voi luottaa aina. Dellan seurassa viihtyy kuka tahansa, eritoten lapset ihastuvat nopeasti tähän lempeään ja äidilliseen otukseen, jonka paksuun harjaan on mukava hautautua ja jonka tummien silmien ikiystävällistä katsetta ei voi vastustaa paatuneinkaan hevosvihaaja. Della on vain yksinkertaisesti ihastuttava kaikessa lempeydessään, tämä tamma ei todellakaan voisi satuttaa kärpästäkään tahallaan. Dellaan on helppo rakastua, sillä eihän tätä isoa mammaa voi vastustaakaan.

Dellahan punkkaa yhdessä kahden shireruunan, yhden percheron ja yhden ban-ei-tamman kanssa samassa tallipihatossa ympäri vuoden. Tämä kirjava joukko onkin se Dellan ydinlauma - siinä muut saavatkin suosiolla väistää sivummalle, kun nämä pikkujätit astelevat paikalle hitaasti mutta varmasti. Kookkaat silkkiturvat viihtyvätkin mainiosti keskenään, ovathan kaikki suurinpiirtein luonteeltaan samantyyppisiä - rauhallisia ja hillittyjä, tietenkin muutamia persoonallisia poikkeuksia ja erityispiirteitä lukuunottamatta. Pääasia on vain se, että nämä isot kaverukset viihtyvät mainiosti omana porukkanaan, siinä missä muut sitten omanaan. Eli voisi sanoa Dellan ja muiden työhevosten muodostavan täysin oman sisäpiirin jenginsä. Della nauttiikin täysin siemauksin rauhallisista laidunpäivistään kavereiden kesken, intoutuen silloin tällöin ottamaan vauhtia muiden mukana. Siinä riittääkin katsottavaa, kun tämä viisikko pistää tuulemaan - siinä kyllä manner järisee ja männynkävyt tipahtelevat kun viisi Dellan kokoista tai suurempaa otusta esittelevät nopeuttaan. Ja yllättävän solakasti se Dellakin siellä mukana kirmailee ja pukitteleekin vielä. Orit eivät tätä tammaa hetkauta, vaikka toki noille aina mitä pehmeimmin hörähdellään. Mutta Dellalla onkin jo pari poikaystävää omassa laumassaan - löytyyhän porukasta kolme herrasmiesmäistä ruunaa, jotka kyllä pitävät näistä meidän isommista neideistä hyvää huolta.

Laitumelta Della kuitenkin aina intoutuu kiltisti - itseasiassa pelkkä hoitajan näkyviin asteleminen riittää tuomaan koko konkkaronkan luokse herkkuja ja hellyyttä kerjäämään. Siinä saakin katsoa tarkkaan, että lähtee oikea hevonen mukaan. Dellakin oikein hörisee korvat hörössä ja kurottelee pehmoista, suurta turpaansa syliin hellyydenkipeänä. Helppohan neiti on kiinni napata, taluttaessakaan ei mitään ongelmia ilmene. Hyvin kulkee rauhallisesti ja tasaisesti hoitajansa vierellä, Dellaa voikin ihan huoletta taluttaa vaikka ihan löysemmälläkin riimunnarulla, tamma kun ei kisko suuntaan eikä toiseen, vaan seuraa hoitajaansa rennon kuuliaisesti, korviaan vain höristellen. Kärsivällisyyttäkin löytyy, joten malttaapa arvon rouva aloillaankin seistä tarvittaessa vaikka kuinka kauan. Meillä on tapana hoitaa Della joko tallin puolella, varastossa jossa pihattokin sijaitsee tai sitten ulkona puomiin sidottuna. Talvella tallipihatto on suositumpi, koska se on liitettynä talliin ja näin ollen se on yhtä lämmin ja suojaisa kuin itse tallikin. Della on oikein ihana hoitaa, kärsivällisellä tammalla kun ei ole kiire minnekään. Della on myös todella huomaavainen ja hellyydenkipeä, tälle tammalle saa kyllä jakaa rakkautta mielinmäärin, Della ei pahastu suukoistakaan, vaan on sitä tyytyväisempi mitä enemmän tuota saa kiehnätä hoitajansa kainalossa. Della onkin kuin iso, lämmin nallekarhu, jota on ihana rutistella ja haistella tuttua ja turvallista tuoksua. Della vain vie sydämen mennessään, sille ei mahda mitään. Della kiintyykin hoitajaansa ajan myötä hyvinkin tiiviisti. Dellahan ei aristele mitään kohtaa kehostaan, neiti nauttii harjauksesta täysin siemauksin ja kaviotkin nousevat nätisti pelkästä "nosta"-käskystä.

Varusteisiin Della suhtautuu varsin rennoin mielin, tämä rouva ei ota pulttia mistään asiasta turhaan. Hyvin vain höristelee korviaan ja huiskaa hännällään ilmaa takajalkaansa samalla lepuutellen. Suitsiminen on kuitenkin satulointia helpompaa, sillä tuo satulavyön kiristäminen meinaan vaatii jo vähän lihasvoimaa, jotta sen saa edes siihen ensimmäiseen reikään, vaikka Della ei edes pullistele. Vaikka Della onkin aloittelijankin varustettavissa, useimmat sensijaan luovuttavat suosiolla satulan kanssa ja heittävät tamman selkään vain pelkän satulahuovan, sillä tällä tammalla on todella hyvä mennä ilman satulaakin. Työhevosena Della on tottunut myös valjastamiseen ja rouva onkin hyvin helppo valjastaa niin kärryjen kuin reenkin eteen.

Ratsuna Della on eloisa ja pirteä, mutta kuuliainen ja siltikin rauhallinen. Ihan löysällä ohjasotteella, perusavuilla ja rennolla asenteella mennään, silloin Dellakin on rauhallinen ja hyväntuulinen. Maastoratsuna Della onkin ihan yliveto, tamman kanssa on ihana samoilla pitkin Walesin kuvankauniita metsiä ja loputtomia nummeja, eritoten kun Della itsekin selvästi nauttii päämäärättömästä vaelluksesta. Della on mukavan tasaiset ja varmat askeleet, siksi tammalla onkin niin miellyttävää mennä ilman satulaakin. Leveästä selästä on vaikea päästä tippumaan kun paksusta harjastakin saa mukavasti tukea ja toisekseen Dellan tapoihin eivät kuulu mitkään yllättävät sivupomput tai äkkipysähdykset. Della pyrkii luonnostaan miellyttämään ratsastajaansa, mutta arvostaa sitä, että tammalle antaa sen suhteen vähän löysempää ohjaa, että tuo saa itse valita jalansijansa eikä kokoajan tarvitse pitää niin kamalaa kiirettä. Ei sillä, etteikö Della pyydettäessä ravaisi tai nostaisi laukkaa, kyllä tamma kuuliaisesti tekee sen mitä pyydetään, kunhan ei nyt kilometritolkulla niin lujaa kokoajan mennä, vaan välillä tyydytään rennonletkeään käyntiin. Dellalla onkin ihanan matkaavoittava, mutta hivenen raskas laukka, jossa on kuitenkin helppo pysyä kyydissä. Della hidastaa aina mieluummin kuin lisää vauhtia, mikä kuuluu osaksi työhevosen rauhallisuutta - Della ei ole tottunut hötkyilemään turhanpäiten. Kilpalaukoissakin Della tyytyy aivan mielellään kakkossijaan, tällä tammalla ei todellakaan ole mitään kilpailuviettiä. Sen vuoksi Della sopii mainiosti isompaankin maastoporukkaan mukaan, tamma kun tyytyy kulkemaan sopuisasti vaikka jonon viimeisenä. Dellahan ei säiky vaikka pommi räjähtäisi tuon korvan juuressa, tähän tammaan voi tosiaan luottaa aina. Kotiinkin tuo aina jaksaa tallustaa, matkojenkin päästä, joten jos sitä sattuisi eksymään, riittää kun antaa Dellalla vapaat ohjat, sillä tamma kyllä löytää aina kotiin. Della on myös liikennevarma. Siltojen ylitse Della kulkee aina vähän varovaisesti ja tunnustellen, mieluummin tamma kahlaa jokien yli, vaikka toki järkevä ja viisas tamma suostuu astumaan jokeen vain turvallisissa ylityskohdissa. Uimaankin Della menee mielellään, ihan syvemmällekin, sallien hoitajansa uivan rinnallaan.

Kenttätyöskentelystä Della ei ymmärrä mitään, yleensä tamma kiertää kehää puolinukuksissa, jaksamatta noteerata ratsastajaansa sen pahemmin, sillä mitäpä järkeä on kiertää kenttää, joka tulee ylitetyksi muutamalla pitkällä harppauksella. Mutta kärryjen edessä Della on taas oma ahkera ja rehti itsensä, joka tekee kuuliaisesti sen mitä pyydetään, työskennellen innokkaasti ja reippaasti. Mutta toisaalta tuo taas malttaa seistä aloillaankin tarvittaessa. Della on työhevosena tottunut vetämään perässään myös raskaita kuormia ja tamma onkin todella ainutlaatuisen ahkera työhevonen, oikea löytö omistajalleen. Della ei koskaan jätä ketään pulaan, vaan tekee työnsä aina tehokkaasti ja hyvin, selvästi parhaansa mukaan, yrittämättäkään edes lusmuilla laiskuuden tähden. Sellainen ei sovi tämän tamman luonteeseen, voisi melkeinpä sanoa, että Della nauttii työnteosta - sen verran innokkain ja reippain mielin tuo aina käy kiinni työhön.

Della on tottunut pesemiseen ja kengittämiseen, eikä tammalla ole mitään eläinlääkäriäkään vastaan. Muutama sokerinpalahan tekee tuosta jo tamman parhaan kaverin, joten... Kuljetusautoonkin Della nousee aina yhtä rauhallisesti ja luottavaisesti, joten kuljettamisen kanssa ei myöskään ole mitään ongelmaa. Kilpailuissa Della on tavallista pirteämpi ja eloisampi, mutta aina yhtä kuuliainen ja kiltti. Moni ihasteleekin hyvätapaista tammaa, joka on aina korvat hörössä, eikä koskaan temppuile omiaan. Hyvähermoinenkin tuo on, Della ei tunne stressaamisen käsitettä, joten kilpailuissa neiti kyllä tekee aina poikkeuksetta parhaansa. Muihin eläimiinkin Della suhtautuu hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti, haukkuvat koiratkin vain hämmentävät tammaa, mutta eivät saa tuon tyyntä vakautta kuitenkaan järkkymään sen pahemmin. Sensijaan Della vain tuntuu ihmettelevän, että mitä ihmettä mokomat pikkuotukset ääntelevät. Tallikissahan sensijaan saattaa torkkua päiväunillaankin Dellan leveässä selässä. Kiitos luonteesta entiselle omistajalle Breakille!

Sukutaulu ja sukuselvitys

i. Hniezdne (EVM)	ii. Pavlovce (EVM)
	ie. Chocholná (EVM)
e. Grega (EVM)	ei. Podlesí (EVM)
	ee. Jaroslav (EVM)

Isä, Hniezdne (2000 - 2008), oli 165 senttinen schwarzwaldinrautiasori. Sysirautias läsipää Zed kilpaili elinaikanaan paljon työhevoskilpailuissa, pääasiassa vetoluokissa, erittäin hyvällä menestyksellä vieläpä. Vaikka suvultaan Zed ei ollutkaan kovinkaan kummoinen, riitti orin kilpailumenestys takaamaan tuolle suosion myös rodun jalostuksen suhteen.

Isänisä, Pavlovce (1995 - 2005), oli 166 senttinen schwarzwaldinrautias työhevonen. Tämä papurikkokuvioinen tummanrautias ori työskenteli koko elämänsä työhevosena kotitilallaan, mutta kyllä Pavlov osallistui myös muutamiin paikallisiin työhevoskilpailuihinkin, vaikkakin hivenen vaihtelevalla menestyksellä.

Isänemä, Chocholná (1994 - 2003), oli 164 senttinen schwarzwaldinrautiastamma. Choco oli luonteeltaan ahkera ja työteliäs, rehellinen tamma teki aina mitä pyydettiin, eikä vaatinut paljoakaan ollakseen tyytyväinen. Vanhemmiten sysirautias tamma astutettiin muutaman kerran paikallisilla oreilla ja Choco ehtikin varsoa kolme kertaa elämänsä aikana.

Emä, Grega (2001 - 2009), oli 165 senttinen schwarzwaldinrautiastamma. Sysirautias, sukkajalkainen Grega kilpaili jonkin verran työhevoskilpailuissa, eritoten vetoluokissa, mutta vielä paremmin hyvärakenteinen tamma menestyi näyttelyissä. Grega palkittiin useammin kuin kerran luokkansa parhaana mistä syystä tammaa käytettiin myös paljon jalostuksessa.

Emänisä, Podlesí (1994 - 2002), oli Marachin siittolassa syntynyt ja kasvanut papurikkokuvioinen rautias. 167 senttinen Paddy oli hyvärakenteinen, sekä näyttelyissä että työhevoskilpailuissa menestynyt ori, jota käytettiin vanhemmiten varsin runsaasti rodun jalostukseen.

Emänemä, Jaroslav (1995 - 2003), oli myöskin Marachin siittolan kasvatteja. 165 senttinen papurikkokuvioinen tummanrautias oli hyväluontoinen ja rauhallinen schwarzwaldinrautiastamma, joka ei ollut työkäytössä, vaan kierteli sensijaan enemmänkin näyttelyissä ja toimi harrasteratsuna. Jane saikin kiitosta hyvästä rakenteestaan.

Kiitos sukuselvityksestä entiselle omistajalle Breakille!

Jälkikasvu

10.03.2010 // t. JL Locking Up The Sun i // i. Grenadier // om. Dimma / Decho

Kilpailut

TYÖ - 312p.
12.03.2009 // TYÖ // Kyntö, 200m² // BIS3 3/34
13.03.2009 // TYÖ // Kyntö, 400m² // BIS2 2/38
14.03.2009 // TYÖ // Kyntö, 400m² // 6/38
14.03.2009 // TYÖ // Veto, 400kg // BIS5 4/33 - 287m.
15.03.2009 // TYÖ // Käyttöajo // 8/34
25.10.2009 // TYÖ // Veto, 500kg // 38/39 - 22m., 27/28 - 115m.